Two Worlds

Joskus... tai no oikeastaan aika usein mulla on semmonen tunne, että se elämä mitä mä elän täällä on ihan eri planeetalta kuin se mitä mä elän Suomessa. On hankala uskoa, että elämä on jatkunut Suomessa ja kaikki ei ole täysin samanlaista kun tulen takaisin. On paljon helpompi ymmärtää, että täällä oli elämää ennen kuin minä tulin tänne. Kaikki tunsivat toisensa entuudestaan ja minä en tuntenut ketään, mutta silti en halua edes ajatella sitä, että kun lähden takaisin asiat täälläkin muuttuvat ja minun omat muistot tästä vuodesta haalistuvat. Vaikka mulla on nyt kaksi ihan täysin erilaista elämää, mä rakastan kumpaakin. Mä rakastan ja mulla on tosi kova ikävä ihmisiä Suomesta, mutta mä rakastan myös tosi paljon ihmisiä täällä, vaikka ne eroavatkin täysin niistä ihmisistä jotka mulle ovat tärkeitä Suomessa. On todella ihmeellistä ajatella miten paljoon on joutunut sopeutumaan ja miten paljon oon joutunut muuttamaan omia käsityksiäni asioista, mutta uskon, että se on vain hyväksi, koska tulevaisuudessa joutuu kuitenkin aina uusiin ja uusin tilanteisiin jossa täytyy sopeutua paljon. Mä vain haluaisin kaikki parhaat osat näistä kummastakin maailmasta ja eikä pitäisi ikinä sanoa hyvästejä. Niin mulla on nyt viime viikolla ollut meneillään jonkinlainen keskiväli kriisi... joka ei todellakaan ole keski välissä. Koska tajusin että minulla on ALLE 4 kuukautta jälellä ja tuntuu, että olen aivan liikaa kiintynyt kaikkiin ihmisiin ja rutiineihin täällä. Päivät vain kuluu liian nopeaa. Mä aina olen sanonut itselleni, että kyllä mä olen "valmis" lähtemään takaisin sitten kesäkuun lopussa, mutta mitäs jos mä en olekkaan?

Ainoa asia minkä voin tehdä helpottaakseni tätä mun kriisiä on pitää itseni kiireisenä ja ottaa irti kaikki ilo joka päivästä. Ja nämä tunteethan vain kertovat siitä, että minulla on kaikki täällä hyvin ja nautin ajastani täällä.