perjantai 15. heinäkuuta 2011

The feeling I get sometimes



Mitään uutta ei vaihtaririntamalla ole tapahtunut ja perhetiedoista ei mitään tietoa, mutta olen jo oppinut hyväksymään tän tilanteen aika hyvin. Ne tiedot, sitten tulee parin päivän varotusajalla ja sitten tulee kamala kiire, mutta jonkun se viimenen aina on oltava. Ja ei se tarkota sitä, että mulle välttämättä tulis huono perhe tai jtn. mutta sopivaa ei ole vielä löytyny. Oon aika varma, että mun hakupakettikaan ei ollu huono, koska oikeesti näin vaivaa sen eteen ja pystyin tosi luontevasti ja avoimesti siinä kertomaan itsestäni.


Tumblr_lnousqvqwh1qe2pu0o1_400_large

Tänään käytiin isän kanssa pankissa ja valokuvaamossa hakemassa varallisuustodistus ja passikuva viisumia varten. Tai no en vielä niitä saanu. Ne molemmat sano että tiistaina voin ne käydä hakemassa, joten aika viime tippaan jäi, koska me lähetään keskiviikkona aamulla kolmen aikaan ajamaan Helsinkiä kohti. Sitten sen haastattelun jälkeen on kaverin kanssa päivä aikaa shoppailla ja mulla on missio löydä kengät, koska en tällä hetkellä omista yksiäkään ehjiä, kunnollisia ja nättejä kenkiä, jotka voisin ottaa vaihtoon mukaan.

Niin ja nyt voisin kertoa vähän mihin toi otsikko viittaa eli oon nyt viime aikoina alkanu saamaan sellasia tunteita, että mä oon ihan hullu kun lähen toiselle puolelle mailmaa vieraaseen perheeseen ja jätän mun lähes täydellisen elämän vaan tänne. Mulla on ihania kavereita ja rakastava perhe, uusi talo ja koulu, johon haaveilin pääseväni 11-vuotiaasta asti. Mitä sitten vielä kaipaan?? No mä tiedän, että tämän mahdollisuuden saa vain kerran elämässä ja että mä en voi aina elää tätä mun tuttua ja turvallista elämää ja nyt olisi hyvä aika koittaa jotain uutta ja ottaa riski. Kuitenkin se sijoitus tietojen puuttuminen saa kaiken tuntumaan niin epätodelliselta, että oon ihan varma kun se lähdön aika koittaa saan ihan kamalan paniikkikohtauksen, koska en ole ajatukseen kerinnyt vielä totuttautua.Tää kappale sopii tosi hyvin tämän hetken fiiliksiin:  


P.S. Huippua!!! Tällä blogilla on jo 40 lukijaa on niin mukava kirjotella kun tietää, että joku vaivautuu lukemaankin tätä ja kommentoida saa. Se on vaan kiva :)
P.P.S. Onko kukaan kattonu sitä Stepehen Fryen ohjelmaa jossa se matkustaa USA:n läpi ja käy jokaisessa osavaltiossa?? Se tais loppua jo, mutta se oli niin siisti kun sellanen britti tutustuu amerikkalaiseen kulttuuriin ja kävi kaikissa ihmeellisimmissä paikoissa :D

9 kommenttia:

  1. Kyl siin varmaa tulee pieni kiire, mutta parashan jätetään aina viimeiseksi. :) Itse sain kaveriporukastani ensimmäisenä isäntäperheen ja voin kyllä sanoa, että kyllä ne parhaat (ainakin paperilla) tulevat lopussa ;)

    Ootko sä aijemmin käyny Helsingissä?

    VastaaPoista
  2. Heh Helsingissä oon käyny melkein joka vuos, mutta lentokentällä. Keskustassa viimeks 4 vuotta sitten ja sillonkin vanhempien kanssa, mutta toivottavasti pärjään :))

    VastaaPoista
  3. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  4. :DD Joo ette te varmaa sinne eksy, ku suurin osa kaupoist on kuitenki aika samas paikas...

    ps. Jos näätte jossai Rauttiksen lähel semmosen mummelin, joka toistaa "Voisitteko auttaa?" - älkää koskeko siihen ja auttako suojatien yli :D Se alkaa huutelee "Älä koske minuun!" ja se on vähän noloo ku aasialaiset turistit alkaa ottaa kuvii ;DD

    VastaaPoista
  5. pakko kommentoida, koska mulla itellä on JUST sama tilanne! Oon lähössä Exploriuksen kautta jenkkeihin, mutta mullekaan ei oo vielä sijotusta tullu :D mutta itekkään en enää kovin huolissani ole, kyllä se sieltä joskus tulee. Tsemppiä odotuksen kanssa ja tsemppiä myös koko vuodeksi! :)
    p.s. mulla itelläkin on blogi, tsekkaa jos kiinnostaa!:) http://dreamscometruejanika.blogspot.com/

    VastaaPoista
  6. Mulla on ihan samoja fiiliksiä! Ku mietin et Suomessahan kaikki on ihan hyvin, ihania kavereita ja lukionki vois käydä nopeemmin loppuun! Ja sit miettii et entä jos tuleeki ihan kauhee vuos vaihdossa.. Mut ei tästä kokemuksesta kumminkaa luopuis, voi tulla vaikka kuinka upeeta! Ja voin kertoo, että ku saat perheen, niin ei tunnu enää nii epätodelliselta :) Mulle tuli iha eri fiilis ku sain tietää perheen!
    Mullaki on blogi, mut Ruotsin vaihdosta: mittarisveige.blogspot.com

    VastaaPoista
  7. Sama juttu täälläkin, mullakaan ei siis vielä oo perhettä, mutta eiköhä meki ne jossain kohtaa saada ! ;)

    VastaaPoista
  8. joo täällä mennään kans perheettä! :D tähän ei voi vaan muuta sanoo taas kerran kun ''onneks en oo ainut'' :D viisumihakemus valmis just ja nyt varailemaan vaan haastatteluaikaa :D

    VastaaPoista
  9. Kyllähän kaikki vaihtarit silti saa sen perheen ennemmin tai myöhemmin, mutta tää myöhemmin on aika ärsyttävää ;)

    VastaaPoista