lauantai 23. heinäkuuta 2011

I'm just getting prepared to leave everything behind

Viisumi on nyt haettu ja nyt jännitetään sitä, että aikooko ne sen mulle antaa. No aika harvoin ne varmaan kieltää sen viisumin, vaikka just sillon haastattelussa mua ennen oli tyttö, joka oli lähdössä au pairiks. Se sano että oli myös viime vuonna yrittäny päästä lähtemään, mutta siltä oli sillon viisumni evätty joittenkin vakuutus ongelmien takia. Mutta omasta mielestä mun viisumi hakemuksessa ei ollu mitään virheitä ja maksutkin oli maksettu oikein. Se haastattelu oli ihan helppo ne kyseli jotain ihan tyhmiä kysymyksiä esim. Tietääkö sun vanhemmat että olet lähdössä vaihtoon? :D Sitten mentiinkin Tallinnaan shoppailemaan päiväks ja mä löysin kengät ja paidan. Ja onnistuin rajoittamaan vähän tota mun shoppailua, että rahaa riittää vaihtoonkin :)



Näihin rakastuin heti

Mangosta

Pikkusiskon kielikurssi tuliaiset

Lähen maanantaina viikoks Ouluun mummolaan ja tervehtimään uusinta serkkuani tänään 10 päivää vanha pikkupoika ja mulla ei sitten ole viikkoon kone käytettävissä. Mua pelottaa (mutta toisaalta toivonkin sitä) että sillä aikaa saisin sijoitustiedot ja lähtö oiskin ihan parin päivän sisään. Sen takia alotin jo pakkaamaan, että jos tollanen tilanne sattuis olisin jo vähän valmistautunu. Tähän asti pakkailu on sujunu hyvin ja en usko että paino rajojen kanssa tulee ongelmia ainakaan nyt meno matkalla. Mä myöskin vähän stailasin mun huonetta, koska se oli vaan niin autio ja tylsä. Mulla siis oli vaan sänky, pöytä ja vaatekaappi huoneessa. Nyt raahasin sinne valkosen vitriinin toisesta olkkarista ja ostin jopa verhot!! Lamppu vielä pitäis hankkia ja oonkin löytäny jo sopivan. Sitten vaatekaapissa on vielä vuoden vaihteesta asti lojunu kaks purkamatonta muuttolaatikkoa, jotka ajattelin purkaa siihen vitriiniin. Tää mun huone oli vaan liian asumattoman näkönen ja oon ihan varma, että mua olis ahdistanu vielä enemmän palata sinne takas jos en ois tehny sille mitään. Mutta nyt olen tyytyväinen :)


Btw sain eilen traumoja lemistä kun olin mun kaverin luona maalla. Me mentiin kattoon niitten lehmiä ja ne ei vaikuttanu välittävän musta ollenkaan. Sitten käännyin pariks minuutiks silittämään kaverin koiraa ja kun käännyin takas ne kaikki 15 lehmää oli tullu siihen ihan mun taakse ja ne TUIJOTTI mua. Creepy...

2 kommenttia:

  1. Repesin kun luin lehmä-jutun, voin kuvitella ton hyvin :D

    Mutta minne päin USA:ta olet menossa?

    Liityin lukijaksi!

    VastaaPoista
  2. En ole ihan 100 % varma vielä kun isäntäperhe tietoja ei ole tullut, mutta todennäköisesti Washingtoniin koska mun aluevalvoja asuu siellä :)

    VastaaPoista