I'm just getting prepared to leave everything behind

Viisumi on nyt haettu ja nyt jännitetään sitä, että aikooko ne sen mulle antaa. No aika harvoin ne varmaan kieltää sen viisumin, vaikka just sillon haastattelussa mua ennen oli tyttö, joka oli lähdössä au pairiks. Se sano että oli myös viime vuonna yrittäny päästä lähtemään, mutta siltä oli sillon viisumni evätty joittenkin vakuutus ongelmien takia. Mutta omasta mielestä mun viisumi hakemuksessa ei ollu mitään virheitä ja maksutkin oli maksettu oikein. Se haastattelu oli ihan helppo ne kyseli jotain ihan tyhmiä kysymyksiä esim. Tietääkö sun vanhemmat että olet lähdössä vaihtoon? :D Sitten mentiinkin Tallinnaan shoppailemaan päiväks ja mä löysin kengät ja paidan. Ja onnistuin rajoittamaan vähän tota mun shoppailua, että rahaa riittää vaihtoonkin :)




Näihin rakastuin heti



Mangosta

Pikkusiskon kielikurssi tuliaiset

Lähen maanantaina viikoks Ouluun mummolaan ja tervehtimään uusinta serkkuani tänään 10 päivää vanha pikkupoika ja mulla ei sitten ole viikkoon kone käytettävissä. Mua pelottaa (mutta toisaalta toivonkin sitä) että sillä aikaa saisin sijoitustiedot ja lähtö oiskin ihan parin päivän sisään. Sen takia alotin jo pakkaamaan, että jos tollanen tilanne sattuis olisin jo vähän valmistautunu. Tähän asti pakkailu on sujunu hyvin ja en usko että paino rajojen kanssa tulee ongelmia ainakaan nyt meno matkalla. Mä myöskin vähän stailasin mun huonetta, koska se oli vaan niin autio ja tylsä. Mulla siis oli vaan sänky, pöytä ja vaatekaappi huoneessa. Nyt raahasin sinne valkosen vitriinin toisesta olkkarista ja ostin jopa verhot!! Lamppu vielä pitäis hankkia ja oonkin löytäny jo sopivan. Sitten vaatekaapissa on vielä vuoden vaihteesta asti lojunu kaks purkamatonta muuttolaatikkoa, jotka ajattelin purkaa siihen vitriiniin. Tää mun huone oli vaan liian asumattoman näkönen ja oon ihan varma, että mua olis ahdistanu vielä enemmän palata sinne takas jos en ois tehny sille mitään. Mutta nyt olen tyytyväinen :)


Btw sain eilen traumoja lemistä kun olin mun kaverin luona maalla. Me mentiin kattoon niitten lehmiä ja ne ei vaikuttanu välittävän musta ollenkaan. Sitten käännyin pariks minuutiks silittämään kaverin koiraa ja kun käännyin takas ne kaikki 15 lehmää oli tullu siihen ihan mun taakse ja ne TUIJOTTI mua. Creepy...

I'm good at failing

Eilen äiti ja isä lähti Joensuuhun Ilosaarirockiin kattomaan Sielunveljiä (hih isä oli nuorena punkkari :D) ja minä ja mun kaveri päätettiin kokata meillä kaikkee hyvää ja pelata lautapelejä. Tehtiin tacoja jotka onnistu täydellisesti, mikä on aika ihme jos tietää meijän molempien kokkaustaidot ja sitten fudgeja. Fudgetkin onnistu aika hyvin tai siis niitten maku oli just sopiva, mutta ne jäi vähän kiinni siihen lautaseen johon ne laitettiin. Pelatiin sitten 74 "vuotta" Game of Lifeä ja aina välillä irrotettiin veitsellä niitä fudgeja siitä lautasesta, että pystyttiin syömään niitä. Niin siinä sitten kävi, että mä onnistun sen veitsen iskemään kämmeneeni ja lautasen tiputtamaan lattialle. Mä jouduin vähän paniikkiin kun se haava oli syvä ja siitä tuli paljon verta, vaikka kovin iso se ei ollut. Sitten me siivottiin lasinsirpaleet ja irrotettiin fudget juustohöylallä lattiasta ja koira teljettiin siks ajaks parvekkeelle just sillon vielä toinen kaveri soittaa ja mä ihan shokissa vastaan puhelimeen ja varmaan se mun selitys kuulosti tosi pahalta puhelimessa. Sitten laitettiin pakaste katkarapu pussi haavaa vasten ja kaverin äiti vei mut KYS:iin ja siihen laitettiin liimaa ja selvisin lopulta hengissä :D

Joten kiitos Milja ilman sinua olisin varmaan kuollut!! ;)

The feeling I get sometimes

Mitään uutta ei vaihtaririntamalla ole tapahtunut ja perhetiedoista ei mitään tietoa, mutta olen jo oppinut hyväksymään tän tilanteen aika hyvin. Ne tiedot, sitten tulee parin päivän varotusajalla ja sitten tulee kamala kiire, mutta jonkun se viimenen aina on oltava. Ja ei se tarkota sitä, että mulle välttämättä tulis huono perhe tai jtn. mutta sopivaa ei ole vielä löytyny. Oon aika varma, että mun hakupakettikaan ei ollu huono, koska oikeesti näin vaivaa sen eteen ja pystyin tosi luontevasti ja avoimesti siinä kertomaan itsestäni.

Tänään käytiin isän kanssa pankissa ja valokuvaamossa hakemassa varallisuustodistus ja passikuva viisumia varten. Tai no en vielä niitä saanu. Ne molemmat sano että tiistaina voin ne käydä hakemassa, joten aika viime tippaan jäi, koska me lähetään keskiviikkona aamulla kolmen aikaan ajamaan Helsinkiä kohti. Sitten sen haastattelun jälkeen on kaverin kanssa päivä aikaa shoppailla ja mulla on missio löydä kengät, koska en tällä hetkellä omista yksiäkään ehjiä, kunnollisia ja nättejä kenkiä, jotka voisin ottaa vaihtoon mukaan.

Niin ja nyt voisin kertoa vähän mihin toi otsikko viittaa eli oon nyt viime aikoina alkanu saamaan sellasia tunteita, että mä oon ihan hullu kun lähen toiselle puolelle mailmaa vieraaseen perheeseen ja jätän mun lähes täydellisen elämän vaan tänne. Mulla on ihania kavereita ja rakastava perhe, uusi talo ja koulu, johon haaveilin pääseväni 11-vuotiaasta asti. Mitä sitten vielä kaipaan?? No mä tiedän, että tämän mahdollisuuden saa vain kerran elämässä ja että mä en voi aina elää tätä mun tuttua ja turvallista elämää ja nyt olisi hyvä aika koittaa jotain uutta ja ottaa riski. Kuitenkin se sijoitus tietojen puuttuminen saa kaiken tuntumaan niin epätodelliselta, että oon ihan varma kun se lähdön aika koittaa saan ihan kamalan paniikkikohtauksen, koska en ole ajatukseen kerinnyt vielä totuttautua.Tää kappale sopii tosi hyvin tämän hetken fiiliksiin:  

P.S. Huippua!!! Tällä blogilla on jo 40 lukijaa on niin mukava kirjotella kun tietää, että joku vaivautuu lukemaankin tätä ja kommentoida saa. Se on vaan kiva :)
P.P.S. Onko kukaan kattonu sitä Stepehen Fryen ohjelmaa jossa se matkustaa USA:n läpi ja käy jokaisessa osavaltiossa?? Se tais loppua jo, mutta se oli niin siisti kun sellanen britti tutustuu amerikkalaiseen kulttuuriin ja kävi kaikissa ihmeellisimmissä paikoissa :D

How we celebrated 4th of July

Blogger ei jostain syystä eilen antanu mun julkasta tätä tekstiä, joten tää tulee päivän myöhässä.

Eli aattelimpa kertoo tässä nyt USA:n itsenäisyyspäivän kunniaks, miten me juhlistettiin sitä kielikurssilla. USA:ssa itsenäisyyspäivän vietto on paljon iloisempi ja värikkäämpi juhla kuin Suomessa. Mustakin ois paljon hauskempi jos Suomenkin itsenäisyyttä voitais juhlia jollain muulla tavalla kun katsomalla Tuntematon sotilas ja polttamalla sinivalkoisia kynttilöitä. Eihän se tarkoita, että sotaveteraaneja ei kunnoitettais jos, vaikka vähän ilosemminkin juhlittais heidän aikaansaavutuksiaan.

Noh anyway alotettiin host sisarusten kanssa juhlien järjestely pari päivää varsinaista juhlaa aiemmin. Koristeltiin talo USA:n lipuilla ja sini-puna-valkosilla serpentiineillä. Käytiin myös ottamassa teeman sopivat manikyyri ja pedikyyri. Mun hostit oli valmiiks mulle ostanu sellasen söpön paidan jossa oli glitter USA:n lippu ja luki " Peace Love and Celebrate". Kaikilla oli oikeestaan päällä jonkinlainen USA-paita ja se loi vähän sellasta yhteenkuuluvuuden tunnetta. Itse juhla alko sillai, että se meijän kotikatu suljettiin ja siinä järjestettiin sellanen lastenparaati :D Itekkin osallistuin siihen hienolla tuunatulla potkulaudalla:

Illemalla sitten oli mun hostien luona isommat juhlat, jossa paistettiin host daddyn itse rakentamassa pizza-uunissa pizzoja, tehtiin sellasella vatkauslaitteella (mikä ikinä sen oikee nimi onkaan) jäätelöö ja syötiin kaikkee muuta hyvää. Se vaan, että mun tuomat Fazerin siniset sai enemmän kiitosta kun USA:laiset suklaat. Jättikokoisen ja ihanan makuisen kakun oli tehnyt host daddyn sisko:

Porukkaa siellä juhlissa kävi ihan hirveenä en millään pystyny muistamaan kaikkia vieraita. Siellä siis varmaan kävi koko naapurusto ja suku ja kaikki jakso innoissaan kysellä multa Suomesta ja että miten oon viihtyny Jenkeissä. Ilta sitten huipentu ilotulitukseen, jota katottiin roof deckiltä, kun se oli parin mailin päässä rannalla ja näky tosi hyvin niitten katolle. Saman aikaan olin myös puhelimassa mun pikkusiskon kanssa ja se sano, että Suomeen asti kuulu kun ne huus "HAPPY BIRTHDAY AMERICA!"

I'm officially the last one and some more pleasant stuff

Niin eli nyt olen palannut takaisin Suomeen keski-Euroopan matkalta ja mukavaa oli! Vielä mukavampaa kyllä ois ollu jos pikkusiskokin ois ollu mukana, mutta veikkaanpa, että se mieluummin on Californiassa ;) Ja niin on nyt päässyt käymään, että kaikista vaihtareista, jotka henkilökohtaisesti tunnen, mä oon viimenen joka ei oo saanu perhettä. Viime maanantaina oltiin kaverin kanssa kaupungilla ja valitettiin siitä, että ollaan viimeset joilla ei sijoitustietoja ole ja kuinka ollakkaan kaverille seuraavana päivänä ne tuli. Mä oon aika varma siitä, että jokin ihmeellisen asian takia, ne jotka on varannu vuotensa ensimmäisenä, saa sijoitustiedot viimesenä ;p Sähköpostin tarkistan varmaan 15 kertaa päivässä ja tänäänkin oli Exploriukselta tullu viesti. Innostuin ihan kauheesti kun se alko näin "Hyvä Explorius oppilas", mutta sitten kun avasin sen se jatku "Sijoitustietosi eivät ole vielä tulleet, mutta ei syytä paniikkiin..."

No ihan hauskoja asoitakin on nyt viime vikkoina tapahtunu myöskin eli olin, siellä keski-Euroopassa (kuvia laitan alle), kävin ranskan alkeiskurssilla (Je parle francais un peu à présent!) ja isä lupas mulle meijän videokameran vaihtoon mukaan. Mietin että voisin aloittaa pitämään jonkinlaista videopäiväkirjaa ja tähän blogiinkin voisin sitten niitä videoklippejä liittää :) Mutta kunnollista digikameraa mulla ei vieläkään ole. Haluaisin järkkärin, mutta se maksaa ihan sairaasti ja muitakin menoja on paljon. Toisaalta myös haluaisin kunnon kuvia vaihtovuodelta, että sitten jälkeenpäin on kiva muistella. Käyn nyt sellaista sisäistä taistelua, että uhraanko mun 2 viikon palkkarahat siihen kameraan vai en. No kumminkin varmaan ostan sen sitten USA:sta kun siellä se elektroniikka on vähän halvempaa ja dollarin kurssi huono.

                                                                     Praha: Golden lane

                                                                    Wien: Hofburg

                                               Budapestin maanalaisessa labyrintissä :O

                                                                      Budapest

Bratislava: Man at work

Still waiting

Muuttelinpa vähän tätä blogin ulkonäköä kun kyllästyin jo edelliseen. Ja isäntäperhe tietoja ei ole vieläkään tullut. Ei oo oikeesti kiva jos saan ne sitten kahen päivän varotusajalla niin tulee kamala stressi tuliaisten kanssa. No tässä kuitenkin käy niin että saan ne nyt seuraavaan viikon aikana kun oon tavoittamattomissa. Suuntaan siis keski-Eurooppaan äitin ja isän kanssa. Pikkusiskolla lähtee lento Frankfurtin kautta Los Angelesiin tuntia ennen meijän lentoa. Niin mun pikkusisko on nyt vuorostaan lähössä kielikurssille OC:hen (kaupunkia en muista). En tietenkään ole ollenkaan kateellinen!! Itsekkin olin kielikurssilla Californiassa 2 vuotta sitten, mutta kurssikaupunkina oli Pismo Beach. Pismoon olen totaalisesti jättänyt sydämmeni ja saa nähdä muuttaako vaihtovuosi sitä  ;)

    Omalta kielikurssilta ♥ 2009

It's over!

Nyt vihdoin ja viimein kesä on virallisesti alkanut!! Tällä hetkellä on tosi ristiriitaiset tunteet. En tiedä pitäiskö itkeä vai nauraa... no molempia on jo tehty. Oli kamala tunne kun astuin viimesen kerran meijän koulurakennuksesta ulos ja tiesin etten vuoteen tulisi takaisin. Sillon kyllä kyyneleet nousi silmiin.

Summer is here!!

Eilen sitten juhlistettiin kavereitten kanssa koulujen loppua ja olen kyllä super onnellinen kun minulla on niin ihania ja höpsöja kavereita ♥ Onneks monet heistä on myöskin lähdössä vaihtoon, niin en ole ainoa tässä tilanteessa. Sitten vuodenkin jälkeenkin on mukava yhdessä jakaa vaihtokokemuksia ja on varmasti ihmisiä, jotka ymmärtää täydellisesti, mitä on olla vaihtari!

Reaching for something in the distance
So close you can almost taste it

Release your innovations

Feel the rain on your skin

No one else can feel it for you

Only you can let it in

No one else, no one else

Can speak the words on your lips

Drench yourself in words unspoken

Live your life with arms wide open

Today is where your book begins

The rest is still unwritten