I knew it! It's Washington calling!

Vihdoin ja viimein sain tänään soiton Exploriukselta, että voin alkaa pakata! Pakkaus on tosin jo melkein valmis. Olin koululla ja istumassa IB oleskelu tilassa ja just selitäämässä jollekkin prepparille, että en ole vielä saanu tietoja kun tuli oudosta numerosta soitto. Kyllähän siinä vähän itkua tuli kun noin puolen vuoden stressi pääsi lopulta purkautumaan. Lähtö on siis perjantaina ja paikkana on Washington ja siellä kaupunki nimeltä Lacey, joka kuuluu Olympian esikaupunki alueeseen. Laceyssä asuu vähän yli 40 000 ihmistä eli puolet vähemmän kuin täällä Kuopiossa tosin taas puolet enemmän kuin Iisalmessa, josta muutin vasta vuosi sitten takaisin Kuopioon. Perheestä ei vielä voitu sanoa paljoa se vaan, että siellä on ilmeisesti paljon host-sisaruksia, joista tosin jo muutama on muuttanut pois kotoa. Oikeestaan olen jo tiennyt toukokuusta asti, että Washigtoniin olen lähdössä, kun leikin salapoliisia vastaanottavan järjestön sivujen ja Googlen kanssa, mutta silti oli niin mukava kuulla se vielä ääneen sanottuna ;)

Can't wait to leave!!!

Luonto näyttää hyvin suomalaiselta

Nättiä aluetta

Koulun nimi on North Thurston High School ja siellä on  vähän alle 1500 oppilasta. Hui eksyn!!! Koulun värit ovat violetti ja valkoinen. Aika hassua, koska mun koko huone on sisustettu violetilla ja valkoisella :D Saavun perheeseen 5.9 ja 6.9 on mun synttärit ja sitten 7.9 alkaa koulu! Toivottavasti perhe on mukava, koska se olisi maailman paras synttärilahja :)

I wanna tell you something awesome...

.... but I can't.

Niimpä, niin mitään uutta ei ole tapahtunut. Vieläkin vaan olen Suomessa ja todellakin vaan olen. Mulla on tosi tylsää! Yritän keksiä itelleni jotain tekemistä, etten ihan kuolis tylsyyteen. Oon leiponu paljon ja jopa pari kertaa leikannu nurmikon. Sitten oon myöskin melkein joka päivä käyny koululla syömässä ja vieraillu jollain tunneilla. Äiti ja isä aikoo raahat mut huomenna taiteitten yöhön... Kai se ihan mukavaa voi olla kun en ole ennen tuollaisessa käyny. Ei Iisalmessa (missä asuin 13 vuotta) mitään tuollaista ikinä ollut.

Huomenna lähtee mun yks rakkaimmista ja kaikista pitkäaikaisin ystävä Ranskaan vaihtoon. Ja illalla todellakin tullaan itkemään, kun mennään Puikkariin, jossa on sellanen kaikkien Kuopion lukioiden disko. Oon kyllä vähän kipeenä niin en varmaan kovin pitkään jaksa olla.

Last days at Lyseo 

Mutta enää ei tartte (toivottavasti) odottaa kauan, koska Jenkeissä on kuulemma sellanen laki, että kaikilla vaihtareilla pitää olla perheet elokuun loppuun mennessä. Näin ne ainakin Exploriukselta sano. Ite tosin oon menettäny uskoni koko hommaan, mutta silti toivossa on hyvä elää ;)

Preparations

Mitään uutta ei oo tapahtunu vaihtariasioiden eteen. Ilman perhettä vieläkin mennään. Pöh... Ja kun mulla ei oo ketään muuta kelle olla vihanen, oon sitten vihanen Exploriukselle. Vähän tuliaisia oon jo saanu ostettua; Suomi-kirjan ja ruissipsejä. Se vaan, että ihana koirani oli päättänyt eilen, sillä aikaa kun olin koululla moikkaamassa kavereita, huolehtia itse ruokailustaan ja oli kaivanu ne sipsit mun matkalaukusta ja pistellyt poskeensa! Kun tulin takas koululta oli matolla vaan tyhjä ruissipsi pussi kolmeen osaan revittynä. Ja tosiaan täällä Kuopiossa koulu alko eilen ja oli se vähän outoo vaan chillailla siellä. Enkä päässy enää ees koulun koneellekkaan ja periaatteessa en ois saanu syödä koululla, mutta söinpäs kuitenkin. Sain silti lukiolais kalenterin, mutta annoin sen mun pikkusiskolle, kun siinä on jotain allennuksia HM:lle, RAX:iin ja Subille ja veikkaan, että ne ei oikein käy USA:ssa. Ja kaikki tietenkin kyseli, että millon lähet ja minne... Ei kiva D: No jos en ens viikon tortaihin mennessä pääse lähtemään kerkiinpä ainakin Tikkalaan ( meillä on sellaset ööh juhlat siellä aina kun koulu alkaa). Tänään sitten kävin hammaslääkärissä ja kaikki oli hyvin. Ei mulla ikinä oo ollu reikiä tai mitään, mutta aattelin, että ihan hyvä oli kuitenkin tarkastuttaa. Olin siellä huoneessa ehkä sellaset 7 minuuttia :P Kävin sitten HM:ltä ostaan jotain perus toppeja, koska kaikki entiset oon onnistunu hajottamaan ja korjasin (siis ompelin ihan ite!!) 2 paitaa joista tykkään ja haluan mukaan. Matkalaukkukin makaa siinä mun huoneen lattialla puoliks pakattuna ja välillä täyttelen sitä ja välillä joudun sieltä kuitenkin ottaan jotain vaatteita käyttöön. Ai niin ja kävin myös kampaajalla! Sain leikkaus ja värjäys ajan 16 tunnin sisään, joten kävi tosi hyvä tuuri. Otin nyt kahen värisiä raitoja tummempia ja sitten näitä perus vaaleita, mitä mun pää on jo kohta kokonaan täynnä. Mutta lopputulos oli tosi hyvä. Väri on tosi luonnollinen ja ainut miinus on se, että etuhiukset on vähän liian lyhyet, mutta ne kasvaa nopeesti takas. Tää toimettomuuskin on kuitenkin ihan uus kokemus, kun ei tartte mennä kouluun, mutta kaikki kaverit ja pikkusisko on siellä ja vanhemmatkin töissä, mutta ei silti kiva kokemus vaan super BORING!!

"Enhän minä ikinä mitään pahaa voisi tehdä" :))

P.S. Isä oli menny lähettämään suoraan Aspectille sähköpostia. Isä vitosen enkulla... En ees halua lukea sitä viestiä :P

Farewell party in IB style

Maanantaina oltiin läksiäsisissä meijän luokkalaisten kanssa Maaningalla. Oli huippua ja tehtiin kaikkee hauskaa ja syötiin PALJON. Käytiin esim. kauppa-autossa, joka meille kaupunkilaisille oli ihan uutta ja eksoottista. Sitten grillattiin, uitiin ja pelailtiin lautapelejä. Jää kyllä tosi ikivä meijän luokkaa, jonka kanssa oon kuitenkin kuluneen vuoden aikana tullu tosi läheiseksi. Kaikki olette ihanan eläväisiä ja positiivisia ihmisiä!!

Uskaltauduin koskettamaan hevosta vaikka allerginen olenkin

Suurin osa meidän ihansta luokasta

Kaverin kiltti koira Luna

Sakke lähdössä Saksaan, Laura lähdössä Kanadaan (blogi) ja se lyhyin minä

Puussa kiipeilyä



Maaseudun rauha :D



Kauppa-autoa ihmettelemässä

Something Im'ma truly miss



Lehmiä moikkaamassa Henna lähdössä jenkkeihin taustalla (blogi)

Tänään sitten kävin vielä Lyseolla kattomassa kun uudet prepparit teki lukujärjestyksiä ja olihan se aika outo ajatella, että siinä se mun tuleva luokka sitten on. No onneks en todellakaan ole ainoa tässä tilanteessa. Ajattelin että voisin vielä kävästä 11. päivä koulussa jos siihen mennessä en ole päässyt lähtemään. Ei kai tässä muutakaan tekemistä ole :)

Haaste !

Haaste !

Kiitos Katrin :) Minäkin teen nyt tämmösen haaste-postauksen, jonka säännöt on seuraavat: 

1. Avaa neljäs kansio, jossa säilytät valokuviasi.
2. Avaa neljäs kuva kansiossa ja julkaise se blogissasi.
3. Selitä kuva.
4. Haasta neljä blogia tekemään sama.

Suprise suprise tämä tässä on meidän ihana koira labradorinnoutaja Otto. Otto aina kurkkii meijän parvekkeelta pihalle ja vahtii reviriään sekä tarpeen tullen haukkuu pikkukoirat pois. Kuvan otti pikkusisko sen kielikurssi hostperheen kirjettä varten ja eipäs valotus kovin onnistunut ole, mutta pääasiahan on, että Otto on komea ;)

 

Haastan Lauran, Hennan, roosben ja Jossun!! Tehkää jos jaksatte :)

 

Ups and Downs

Nyt kuluneella viikolla (ja oikeastaan vieläkin) on ollut tosi ristiriitasia tunteita. Ensinnäkin se etten tiedä MITÄÄN tulevasta vuodesta ei auta mua ollenkaan ymmärtämään sitä että olen lähdössä vuodeksi pois. Toinen juttu joka mua ärsytti ihan hirveesti oli se kun isä soitti Exploriukselle ja kysy että mikä tilanne on ne sano, että heinäkuussa on USA:ssa ollut koulut kiinni ja sen takia vasta elokuussa sijoituksia alkaa tulemaan, mutta heinäkuun alussa sain Exploriukselta sähköpostia että juuri heinäkuu on kiireisin kuukausi sijoitustietojen saapumisessa... Ärsyttävää totuuden peittelyä ja valehtelua! Okei ehkä ymmärrän sen, että ne yrittää vaan rauhotella ja varsinkin mun vanhemmat kuulostaa tällä hetkellä olevan aika varmoja etten pääse ollenkaan lähtemään. Aina sanovat sukulaisille että "Ei se Mona taidakkaan ollenkaan päästä sinne Amerikkaan" Mä oikeesti tartteisin niiltä vaan kannustusta että kaikki menee hyvin ja lopulta saat suuuper hyvän host-perheen. Kun  tiedän että tämä kaikki on vaan huonoa tuuria ja mun hakemuksessa ei ainakaan ollut mitään vikaa.

Toinen asia joka ahistaa on se kun uutisissa koko ajan kerrotaan jostain USA:n rahaongelmista ja luottokriisistä. Ei oo kiva kuulla, että sillä maalla jonne nyt olen lähdössä menee huonosti ja kaiken lisäks pelottaa, että se saattais vielä joillain tavalla hankaloittaa sitä isäntäperheen löytymistä :(

Nyt iloisempiin aiheisiin!! Viisumi vihdoin tuli postissa ja nyt olen virallisesti sallittu asumaan USA:ssa vuoden - se vaan etten tiedä vielä varmaksi missä.

Tilasin myös itelleni lukemista vaihto-oppilasvuotta varten. No oikeestaan pari IB:n äikän kirjaa jotka pitäis lukee kuitenkin jossain vaiheessa, niin ajattelinpa että vaihossa saan vähän etu matkaa. Kaikki tosin super tylsiä klassikoita, joten saa nähdä miten onnistun.

Ja Oulun shoppailut:

Kenkiin olen tosi tosi tyytäiväinen kun nitten lähtöhinta ois ollu 60 € ja sain ne puoleen hintaan ja kaiken lisäks niillä on super hyvä kävellä. Laukun oikeestaan ryöväsin mummolta ;)

I'm just getting prepared to leave everything behind

Viisumi on nyt haettu ja nyt jännitetään sitä, että aikooko ne sen mulle antaa. No aika harvoin ne varmaan kieltää sen viisumin, vaikka just sillon haastattelussa mua ennen oli tyttö, joka oli lähdössä au pairiks. Se sano että oli myös viime vuonna yrittäny päästä lähtemään, mutta siltä oli sillon viisumni evätty joittenkin vakuutus ongelmien takia. Mutta omasta mielestä mun viisumi hakemuksessa ei ollu mitään virheitä ja maksutkin oli maksettu oikein. Se haastattelu oli ihan helppo ne kyseli jotain ihan tyhmiä kysymyksiä esim. Tietääkö sun vanhemmat että olet lähdössä vaihtoon? :D Sitten mentiinkin Tallinnaan shoppailemaan päiväks ja mä löysin kengät ja paidan. Ja onnistuin rajoittamaan vähän tota mun shoppailua, että rahaa riittää vaihtoonkin :)




Näihin rakastuin heti



Mangosta

Pikkusiskon kielikurssi tuliaiset

Lähen maanantaina viikoks Ouluun mummolaan ja tervehtimään uusinta serkkuani tänään 10 päivää vanha pikkupoika ja mulla ei sitten ole viikkoon kone käytettävissä. Mua pelottaa (mutta toisaalta toivonkin sitä) että sillä aikaa saisin sijoitustiedot ja lähtö oiskin ihan parin päivän sisään. Sen takia alotin jo pakkaamaan, että jos tollanen tilanne sattuis olisin jo vähän valmistautunu. Tähän asti pakkailu on sujunu hyvin ja en usko että paino rajojen kanssa tulee ongelmia ainakaan nyt meno matkalla. Mä myöskin vähän stailasin mun huonetta, koska se oli vaan niin autio ja tylsä. Mulla siis oli vaan sänky, pöytä ja vaatekaappi huoneessa. Nyt raahasin sinne valkosen vitriinin toisesta olkkarista ja ostin jopa verhot!! Lamppu vielä pitäis hankkia ja oonkin löytäny jo sopivan. Sitten vaatekaapissa on vielä vuoden vaihteesta asti lojunu kaks purkamatonta muuttolaatikkoa, jotka ajattelin purkaa siihen vitriiniin. Tää mun huone oli vaan liian asumattoman näkönen ja oon ihan varma, että mua olis ahdistanu vielä enemmän palata sinne takas jos en ois tehny sille mitään. Mutta nyt olen tyytyväinen :)


Btw sain eilen traumoja lemistä kun olin mun kaverin luona maalla. Me mentiin kattoon niitten lehmiä ja ne ei vaikuttanu välittävän musta ollenkaan. Sitten käännyin pariks minuutiks silittämään kaverin koiraa ja kun käännyin takas ne kaikki 15 lehmää oli tullu siihen ihan mun taakse ja ne TUIJOTTI mua. Creepy...